vuosi sitten eri lailla
Elämästä vähän laajemmin

Mitä teen nyt eri tavalla kuin vuosi sitten

Se on vain totuus: elämä opettaa. Joka vuoden viimeisinä minuutteina mietin sitä, miten olen taas vuotta viisaampi. Niin, mun mielestä oppiminen on upeaa. Teen sen joskus ajoissa ennen kuin olen itse kuopassa tai joskus opin kantapään kautta. Joskus on vain itse opittava. Esim vuosi sitten en olisi ikinä kuvitellut että koira tarttis autossa turvavyön, mutta sellaisen kuitenkin hankin tämän vuoden aikana ja nyt tuntuisi oudolta elää ilman sitä. Elämässä on useita osa-alueita mutta mä keskityn nyt osa-alueista elämäntapa-osa-alueeseen eli treenaamiseen ja syömisiin.

No mitä minä nyt sitten olen oppinut? Sanotaan että vanhetessa sitä viisastuu ja itse huomaan sen käyneen toteen. Vieläkään en ole tarpeeksi fiksu mutta olen matkalla taas pikkaisen viisaammaksi. Palataan viime kesään ja Elinan elämään tuolloin. Olin tuolloin kesätöissä pankissa, eli päivät kuluivat työn merkeissä. Tuolloin muistan sen painavan stressin joka syntyi siitä että vaadin itseltäni liikaa. Aamupalani koostuivat munakkaista ja karttelin hiilareita. Silti vedin kovia ryhmäliikuntatunteja viikkoon muutaman (Bodystep, 2 kuntospinniä), lisäksi innostuin juoksulenkeistä (5-10 km), tein vähintään kolme aamuaerobista melko sitkeästi hölkkäillen, ja muutoinkin treeni oli melko aerobista. Lisänä 5 salitreeniä viikkoon joista yksi oli plyometrinen treeni joko sisätiloissa tai ulkona. Treenitunteja kertyi siis viikkooni yli kymmenen. Usein viikon päätteeksi olin niin väsynyt ja mielitekoinen että ahmin suuhuni ensin monta tonnikalaleipää juustoineen ja perään monta lautasellista puuroa ja etsin lisää syötävää hedelmistä. Sellainen hirveä hiilarihimo, se iski aikalailla viikoittain. Arginiinia ei tuntunut olevan yhtään riittävästi. Joo, usein hiilarit oli ihan hyvistä lähteistä, toki herkuteltuakin tuli, mutta kuitenkin. Söin itseni liian täyteen ja huomasin ettei nyt ole ihan normaalia tämä. Mun kroppa huusi jotain. Hiilareita.

Mitä tuolloin tapahtui? Keho pyrki korvaamaan energiavajetta jonka olin viikon aikan aihettanut. Liikuttaessa syketehoilla, kuluttaa keho tuolloin pääasiallisesti hiilihydraatteja. Mistä energia siis saadaan jos hiilihydraattini oli minimissä? Hiilihydraattien tarve oli suurempi kuin mitä itse keholleni tuolloin sitä tarjosin. Muutoinkin aerobisen määrä oli liian korkea. Ei mitään järkeä kehonkoostumuksen muokkauksen kannalta. Painoni oli 56 kiloa tuolloin enkä osannut siltikään olla tyytyväinen. Kituutin vailla määränpäätä. Olen sitä mieltä että tänä kesänä saavutan tuloksia uudella, eri tavalla. Terveellisellä ja hyvinvointiin tähtäävällä tavalla. Se on sitten ihan sama onko se paino 56 vai 58 mutta teen sen nyt erilailla. Niin että oloni on hyvä.

Ensimmäinen juttu: hiilihydraatit ovat juttuni sopivissa määrin. Voi rakas aamupuuro; sovit vatsalleni oikein hyvin. En saa susta kramppeja joten sitten takuuvarmana syön sitä sen 40 grammaa aamuisin, ja ennen treeniäkin jos mieli tekee. Kyllä muuten kulkee treenit. Treenin jälkeen lautaselle eksyy pastaa tai riisiä 60 grammaa raakapainoineen. Myös peruna tai bataatti kelpaa; määränä 250 grammaa. Ennen hiilihydraattini treenin jälkeen saattoi olla pala jälkiuunileipää. Huh. Enkä välttele banaania jos siitä kerran tykkään. Syön sitä just silloin kun haluan enkä todellakaan mieti sen sisältävän liikaa hedelmäsokereita. Sama pätee ihan mihin vain hedelmään.

Toinen juttu: aerobisen määrän pienentäminen ja monipuolistaminen. Menen lenkille just silloin kun huvittaa, enkä aseta viikkotavoitteita. Lauantaina kävin aamulenkillä ja kävelin. Nautin. Otan plyometriset intervallitrenit viikkoihini koska ohjaukset vähenevät yhteen kuntospinniin kesän ajaksi. Intervallit on huippuja kunnonkohottajia, mutta niissäkin määrää ei kannata liioitella.

Kolmas juttu: salitreenien tehostaminen. Laatu korvaa ajan. Yritän supistaa kaikki treenini tuntiin. Vedän ne teholla ja se on siinä. Tuntiin supistaminen on tosi vaikeaa jalkatreeneissä. Ei muissa. Tunti on aika optimaali miettien ihan vain kehon reagointia. Niin se vain on että sit se alkaa mennä itseään vastaan ja väsymys valtaa. Tunnin jälkeen on siis hyvä jo jäähdytellä ja vedellä piakkoin energiaa kroppaan.

Neljäs juttu: Viikonloppuna saa höllätä. Niin mä teen ja syön jos huvittaa vaikka sen jäätelön tai enemmän hiilareita kuin normisti viikolla. Jos olen koko viikon ruodussa niin yksi lauantaipäivä ei todistetustikaan ole tavoitteitani pilannut. Lauantaina söin kokonaisen Sub -leivän (kerralla humahti)ja synttäreillä maistelin makeita tarjottavia, mutta taas rajoitin siellä hieman mielitekoja ja otin vain vähän. Vatsa meni vähän sekaisin ja mietinkin että no, kannattiko. Eipä sitä sen enempää murehtimaan, sunnuntaina on tuplatreenipäivä tulossa. Huom, tämä on vain omakohtainen ajatukseni hölläämisestä. Jos laihdutettavaa on paljon tai dieetti on todella tavoitteellinen, ei tietenkään hölläämisiä sallita kuin tietyissä rajoissa. Tässä vain piilee se itselle sopiva ajatus: mikään ei ole kiellettyä jolloin myös sellainen älytön syömishimo ei pääse iskemään. Psykologista. Mutta mä olen ottanut tän kannan omalla kohdallani mun elämässä. Nautin ruoasta ja sallin sen itselleni silloin kun minä haluan. Kukaan ei kuitenkaan ikinä saa minua syömään tuputtamalla kahvipöydän antimia vaan päätän itse syönkö vai en. Viikolla olen se joka kiertää kaukaa pöydän herkkuantimet, ei ostele kotiinsa mitään herkkuja tai epäterveellisyyksiä. Kodistamme ei vain löydy mitään pahan päivän varalle tarkoitettua ja se helpottaa suuresti. Koska jos löytyisi, niin aika varmana sen jollain heikolla hetkellä napaani vetäisin. Viikonloppuisin taas ehkä hankimme jotain sen verran ettei sitä jää viikoksi. En leivo juuri koskaan. Siksi saankin nauttia harvemmin leipomuksista mutta se on erittäin nautinnollista kyläillessä.:)

Ah, nyt tuli hyvin juttua tähän liittyen! Olen siis nyt ottanut rennommin ja nauttinut elämästä. En halua ajaa itseäni ylikuntoon enkä stressata asioista. Jos voin saavuttaa samat tulokset helpommin, niin tottakai mä teen sen sillä helpommalla ja miellyttävämmällä tavalla. Tämän tekstin idea tuli eilen mieleeni ja halusin jakaa sen teidän kanssa. Tämä ajatusmalli sopii sellaisille jotka eivät tavoittele mitään älytöntä tiukkuutta vaan haluavat voida hyvin ja välttää liiallista rajoittamista. Tämä on vain yksi näkökulma. Työssäni käytän useita eri malleja: tottakai sokeriaddikti pyritään aluksi erottamaan herkuttelusta ja vasta sitten opetellaan kohtuus. Tapoja on erejä eri tilanteisiin. Kohtuus kaikessa ei pilaa omia tavoitteitani. Noh, eipä näköjään vaikka joskus menisi vähän enemmänkin. Tämä on kiva huomata ja ymmärtää että päääsen helpommallakin ja saan edelleen nauttia herkuistakin kun teen sitä silloin tällöin hallitusti. Toki elämäntyylini on melko aktiivista. Töissä seison jalkojeni päällä ja muutoinkin päiväni ovat aktiivisia. Kulutukseni on siis melko iso ja syön viikolla ruodussa. Viikonloppuna kun otan rennomman otteen, tekee se aineenvaihduntaani vain kunnon herätyspiikin. Eri juttu olisi tuolloin jos aina ottaisin kahvipöydän antimia päivittäin ja mutustelisin leipää päivät pitkät. Itse näen tehokkaimpana herkuttelun rajaamisen tietylle päivälle ja taas arkeen palaamisen. Rutiinitkin ovat vaan mahtavia, osaa sitten arvostaa niin juhlaa kuin arkea.:)

Hei nauttikaapa auringosta! Salitreeni tehty ja pyöräilty ulkoilmassa. Vielä kevään vika vuoristospinni jonne taidan polkaista taas.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *